Armando Correan Romaani Tytär-tarina Ilmestyy Englanniksi 7. Toukokuuta

2024 Kirjoittaja: Steven Freeman | [email protected]. Viimeksi muokattu: 2023-12-17 08:16

Ihmiset fi Españolin päätoimittaja Armando Correa on sivutoimisto, joka saattaa yllättää sinut. Kun hän ei valvo lehden ikonista 50-kauneinta ihmistä”Bellos” -numeroa, hän tutkii natsi-Saksan ja toisen maailmansodan ympäröivän historian vähän tunnettuja, mutta eeppisiä rikoksia vuosikymmenien ajan upeiden hahmojen henkilökohtaisten kertomusten avulla.

Hänen viimeisin romaaninsa, Tyttären tarina, putoaa englanniksi toukokuun 7. päivä. Tarina, joka yhdistää vuodet 1939 Berliinin ja 2015 New Yorkin, perustuu todellisiin tapahtumiin ja osoittaa, kuinka holokausti vaikuttaa perheisiin ja elämään edelleen. Se on toinen trilogiassa, joka alkoi tutkimalla usein huomaamatta jätettyä jaksoa, johon osallistui Saint Louis, alus, joka kuljetti yli 900 juutalaista eurooppalaista pakolaista ja jonka Kuuban viranomaiset käänsivät pois. Correan ensimmäisessä kirjassa, saksalainen tyttö, hän keskittyi niiden 28 juutalaisen elämään, jotka saivat oleskella Kuubassa (missä Correa syntyi). Tällä romaanilla on myös hajanainen rakenne, joka liittyy nykypäivän jälkeläisiin, jotka edelleen käsittelevät yli 70 vuotta sitten tapahtuneita tapahtumia.

Tytär tarina, Correa käy uudelleen toisen vähemmistön natsien julmuuden miehitetyssä Ranskassa, Oradour sur Glane -murhan. Tarinassa Amanda Stenberg on saksalainen juutalainen, joka pakenee natseista lastensa kanssa hänen miehensä ottelun jälkeen, kun taas nykypäivän New Yorkissa asuva 80-vuotias Elise Duval joutuu sopeutumaan menneisyyteen saatuaan yhtäkkiä kirjeitä Äitinsä kirjoitti saksan kielen. Trilogian viimeinen erä on nimeltään The Night Traveler ja keskittyy saksalaisiin eugenics-ohjelmiin.

Correa, joka on viettänyt 12 vuotta People en Españolin kanssa, aloitti toimittajauransa Havannassa vuonna 1988. Avoimesti homo, hän tietää jotain vainosta. Hän kasvoi aikana, jolloin Kuubassa oli homojen vastaisia lakeja ja homoseksuaalit laitettiin omaksi. keskitysleirit. Hän ja hänen kumppaninsa, yhdessä yli 30 vuotta, muuttivat osavaltioihin vuonna 1991. Ensimmäisessä (tietokirjallisuudessaan) olevassa kirjassaan Emoa etsiessään: Kaksi isää, yksi tytär ja perheen unelma (Rayo, Harper Collins, 2009), kolmen isän matka uuden elämän ja perheen luomiseen Yhdysvaltoihin on yksityiskohtainen.

Latinalaisamerikkalaisten julkaisujen kansallisen yhdistyksen ja ammatillisen journalismin seuran erinomaisten saavutuspalkintojen vastaanottaja antoi meille vilkaisun hänen henkilökohtaisesta inspiraatiostaan romaaneille ja hänen kirjoitusprosessilleen.

Tyttö: Kuinka nämä tarinat, idea trilogialle tulivat sinulle? Mikä veti sinut henkilökohtaisesti tarinaan?

Armando Correa: Olen kasvanut Kuubassa, ja muistan, kun olin 10-vuotias, isoäitini kertoi meille illallisella, että Kuuba maksaa erittäin kalliisti siitä, mitä se oli tehnyt juutalaispakolaisille. Kasvaessani ymmärsin, että hän viittasi Saint Louis-tragediaan, josta ei koskaan puhuta Kuubassa. Isoäiti, espanjalaisten maahanmuuttajien tytär, oli raskaana äitini kanssa, kun Saint Louis saapui Havannan satamaan 27. toukokuuta 1939. Nähdessään kuinka suurin osa aluksella olevista pakolaisista pakotettiin palaamaan Eurooppaan ja kohtasi heidän kuolemansa natsissa keskitysleirit vaikuttivat häneen syvästi.

Mikä erottaa nämä kirjat muista tarinoista natsien ja muiden holokaustista selvinneiden elämästä? Kuuba erottuu varmasti

Halusin käsitellä kolmessa romaanissa historiallisia tapahtumia, jotka on jo kauan unohdettu. Kaikki olivat tarinoita natseista, jotka koskivat Kuuban, Yhdysvaltojen, Kanadan ja Ranskan kaltaisia maita, jotka kaikki tietyllä tavalla olivat vastuussa myös niin monien kohtalosta.

Millainen tutkimusprosessi oli? Oliko se samanlainen kahden ensimmäisen kirjan suhteen?

Molemmat romaanit vaativat vuosien tutkimista. Ensimmäisenä kieltäydyin puhumasta MS Saint Louis -henkilöiden kanssa, kunnes olin kirjoittanut kirjan ja matkustin Berliiniin, Auschwitziin ja Havannaan. Tyttären tarinaan tein päinvastoin: menin ensin Oradour sur Glaneen, ja sitten sukellin täysin kirjaan. Ne olivat kaksi täysin erilaista kirjoitusprosessia. Ensimmäisessä romaanissani saksalaisessa tytössä tarina tapahtuu New Yorkissa, Berliinissä ja Havannassa. Pariisi mainitaan vain ohimennen. Tuo romaani todella koski sitä, mitä tapahtui MS Saint Louis -sarjan 28 matkustajalle, jotka saivat poistua Havannasta. Mutta mikä tuli niistä 900 muusta juutalaispakolaisesta, jotka pakotettiin palaamaan Eurooppaan? Tässä toisessa romaanissa halusin tutkia joidenkin Ranskaan päätyneiden matkustajien kohtaloa.

Mitä merkitystä teidän tyttären tarinalla on tämänhetkisiin tapahtumiin?

Tämä pelko, joka meillä on muista, erilaisista, on Tytär-tarinan ydin, rakkauden ja toivon tarina kaikilla kertoimilla. Äidin on tehtävä radikaali päätös ja turvauduttava hylkäämiseen pelastaakseen tyttärensä maailmassa, joka hylkää toisen, ne, joita se pitää”tyhjästä”, ne, jotka pyrkivät asettamaan täydellisyyttä, tasapainoa.

Emme oppi historiasta; meillä on taipumus unohtaa. Päivä, jolloin hyväksymme, että olemme kaikki erilaisia - ja kunnioitamme näitä eroja sen sijaan, että yrittäisimme antaa heille nimiä ja arvoa - on päivä, jolloin voimme lopulta karkottaa myrkyllisen idean "toisesta".