Elokuvan Säveltäjä Germaine Franco Teoksesta Dora Ja Kadonnut Kullan Kaupunki

2024 Kirjoittaja: Steven Freeman | [email protected]. Viimeksi muokattu: 2024-01-12 00:30

"Äärimmäinen vähemmistö - se on hieno tapa laittaa se." Dora ja Lost City of Gold -tapahtumassa John Debneyn kanssa säveltäjä Germaine Franco ei ole useimmiten vain ainoa nainen, mutta ainoa värillinen nainen huoneessa, kentällä, jota valkoiset miehet hallitsevat. Edustus kaikilla elokuvantekijöiden alueilla on tunnetusti vino, eikä musiikki ole poikkeus. San Diegon osavaltion yliopiston raportin mukaan vain kuusi prosenttia vuoden 2018 250 suosituimmasta elokuvasta näytti naispuhtaita säveltäjiä.

Franco tekee parhaansa muuttaakseen sitä sekä säveltäjänä että lahjakkuuden kuraattorina. "Haluan palkata niin monta naista ja värihenkilöä muusikkoryhmästä, että laajennan ihmisryhmää, joka esiintyy elokuvissa", hän kertoo People CHICA: lle. "Sinun on otettava mahdollisuudet ja etsittävä." Esimerkiksi, kun hän työskenteli viime vuoden pikkuosaisissa pääosissa Marsai Martin ja Issa Rae, hän meni palkkaamaan ihmisiä, joita ei ollut sisällytetty tavanomaiseen urakoitsijaluetteloon. "Minun piti tehdä marssimainen bändipaikka, ja palkasin Comptonilta kokonaisen rumpalinjan, jota ei ollut koskaan soitettu ennen istuntoa", hän sanoo. "Työskentelin heidän kanssaan tavalla, jonka tiesin, että he voisivat tehdä sen, ja palkasin sitten paljon afrikkalaisia amerikkalaisia ja latino-muusikoita voittoa tavoittelemattomalta järjestöltä."

Doralle, teattereissa, Franco halusi varmistaa, että musiikissa esiteltiin kulttuureja, joita ei usein esiintynyt Hollywoodin elokuvissa. Dora, jota soittaa Isabela Moner, pyrkii löytämään tietoja muinaisesta sivilisaatiosta. Hahmo puhuu Quechuaa, joten Franco varmasti sisällytti kielen myös musiikkiin. Kirjoitettuaan runon espanjaksi hän pyysi Pennsylvanian yliopiston professoria Américo Mendoza-Moria, joka johtaa koulun Quechua-kieliohjelmaa, kääntämään runon; se voidaan kuulla, kun Dora on elokuvan otsikon kadonneessa kaupungissa. Francon oma isoäiti oli Tarahumara-heimon jäsen, alkuperäiskansojen ryhmä Chihuahuasta, Meksikosta, joten hän tunsi myös henkilökohtaisen yhteyden elokuvaan ja näkee sen olevan vastuussa eri kielten säilyttämisestä ja juhlistamisesta.

Elokuvaa pistetellessään hän katseli elokuvaa ensin ilman taustaääntä, sitten katseli uudelleen ohjaajan lisäämällä väliaikaisella musiikilla, jotta saadaan käsitys partituurin halutusta tunteesta. "Minut toi parin viime kuukauden aikana", hän selittää ja lisää: "Jokainen ohjaaja on erilainen - ei koskaan ole tylsää hetkeä!" Ei väliä mitä, hän ei kuitenkaan koskaan jättänyt sisällyttämään Latinidadinsa sekoitukseen. Cocolle hän lisäsi mariachi- ja Pedro Infante -vaikutteita ja loi tilaa 50 meksikolaiselle muusikolle osallistumiselle projektiin.

Latinalaisena hän on saanut viranomaisensa kyseenalaiseksi ja hänestä on stereotyyppinen kuva joku, joka kirjoittaa vain latinalaista musiikkia hänen Latinalaisen Amerikan sukunimensä takia. "Se tapahtuu niin usein, että on parempi näyttää ihmisille, mitä voit tehdä tekemäsi työllä", hän selittää. "Latinalaisina meitä on aina säännelty stereotypioihin, jotka liittyvät lastenhoitajaan, rakastajatariin, prostituoituun, köyteen naiseen ja äitiin." Hän on kokenut tämän ensikäden työssä. "Olen saanut ihmiset studiossa sanomaan minulle:" Voitko saada minulle kupin kahvia? " kun työskentelen miljoonan dollarin budjetilla [elokuva]”, hän sanoo. "He kysyvät edelleen kahvia, koska he eivät voi nähdä meitä eri valossa."

Hän sai myös ihmiset kysymään, onko hän edes opiskellut musiikkia, ottamatta huomioon sitä tosiasiaa, että hänellä on sekä kandidaatin että maisterin tutkinto Rice-yliopiston arvostetusta Shepherd Music -koulusta. Nämä kokemukset ovat syyt siihen, miksi hän uskoo naisten ja erityisesti värillisten naisten tarvitsevan työntää neulaa eteenpäin. Franco, ensimmäinen Latina-säveltäjä, joka on kutsuttu liittymään elokuvataiteen ja tieteen akatemian musiikkialaan, siirtää varmasti neulan kaavion päältä. "En koskaan uskonut, että koskaan kutsun [akatemiaan]", hän sanoo. "Se ei ollut koskaan tavoite, koska en koskaan ajatellut, että se olisi vaihtoehto minulle." Hän oli tietysti uskomattoman ylpeä työstään, mutta myös ylpeä muusikkona, jonka hän uskoo olevan hänen ensimmäinen identiteettinsä. "Meidän on osoitettava nuorille Latinx- ja Musta-lapsille, että he voivat tehdä tämän", hän sanoo."Ja tapa, jolla tämä tehdään, on tekemällä työtä."